Nostradamuksen ennustus 1999, Pohjolan Valo, Jalopeura kauhistuttava Kuningas

[Orakel]

Nostraradamuksen ennustus:

X-72
L'an mil neuf cens nonante neuf sept mois
Du ciel viendra un grand Roy deffraieur
Resusciter le grand Roy d'Angolmois.
Avant apres Mars regner par bon heur.

X-72
"Vuonna 1999 ja seitsemän kuukautta,
Taivaalta tulee suuri ja pelottava Kuningas.
Herättääkseen henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan.
Ennen ja jälkeen Mars hallitsee onnekkaasti."

TULKINTA:

1. rivi: "Vuonna 1999 ja seitsemän kuukautta"
2.rivi: "Taivaalta tulee suuri ja pelottava Kuningas"
Mikä on taivas, eikö se ole Pohjola.
Entä suuri ja pelottava Kuningas? Mikä on pelottava tai kauhistuttava
Kuningas?
Eläinten Kuningas Leijona, Jalopeura hallitsee heinäkuusta 1999.
Mikä Jalopeura Pohjolassa silloin hallitsi? Aivan Suomen Leijona eli Suomi,
joka toimi heinäkuusta 1999 alkaen Euroopan unionin ministerineuvoston ja
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana. Puheenjohtajuus kesti kuusi kuukautta
eli vuoden 1999 loppuun asti. Puheenjohtajuuden on arvoitu olleen Suomen
merkittävin kansainvälinen tehtävä tähän asti.

3. rivi:
"Herättääkseen henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan"
Mikä herättää henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan? Pohjolan Jalopeura, eli
Suomesta nousee toinen Kuningas. Taivaalta tulee Jalopeura. Tämä
mahdollisesti tarkoittaa Leijonan tähtimerkissä syntynyttä henkilöä.
Entä Angolmoisin Kuningas? Nostradamus käytti paljon anagrammeja, joten
Angolmois kääntyy Mongolien Kuninkaaksi. Suomalaisiahan haukutaan Pohjolan
Mongoleiksi.
Pohjolan Valo liittyy tähän ja eräät näkijät Tolstoi, H. P. Blavatsky sekä
Teosofinen liike odottavat suurta henkistä ja maailmankatsomuksellista
muutosta Pohjolasta ja juuri Suomesta alkavaksi.

J. R. Hannula [Ruusu-Risti, tammikuu 1937, s. 22-25] kirjoitti tähän
liittyen:
"Tässä yhteydessä ei tarvitse unohtaa, että jo Nostradamus vuosisatoja
sitten ennusti, että uusi uskonto lähtee pohjoisesta. Vielä vähemmin
tarvitsee meidän unohtaa sitä ennustusta, josta Pekka Ervast silloin tällöin
huomautti, että nim. H. P. Blavatsky oli useasti teroittanut ystävälleen
kreivitär Wachtmeisterille: "Tulee vaikeita aikoja, jolloin teosofitkin
hämääntyvät niin, etteivät ole selvillä siitä, mitä teosofia on: muista,
kreivitär, jos silloin vielä elät, että valo tulee pohjolasta, että se tulee
Suomesta". Tähän voisimme lisätä ne monet ulkomaalaiset ennustukset Suomesta
ja sen tehtävästä, joita aikoinaan julkaistiin "Tietäjässä" ja
"Ruusu-Ristissä". Nykyään monet ulkomaalaiset syntyjen syvien tutkijat ovat
kääntäneet katseensa Suomeen. Suomesta yhä odotetaan. Pekka Ervast
huomauttikin kerran eräässä kokouksessa, kun oli kysymys hänen kirjojensa
kääntämisestä ulkomaalaisille kielille: "Tämä työ pitäisi päästä ensin
Suomessa oikein leimuamaan, ja vasta sitten se voisi päästä laajenemaan
muihin maihin".
Näinollen on meidän ensimäinen tehtävämme syventyä asiaan, on päästävä
mahdollisimman asialliseen selvyyteen siitä, mistä oikein kysymys on, mitä
jo on tapahtunut ja mitä ja miten on työtä edelleen jatkettava".

Nostradamus liitti selväkielisen vuosiluvun vain hyvin harvoihin
tapahtumiin, joten kysyä sopii miksi Suomen Euroopan puheenjohtajuus olisi
tälläinen tapahtuma. Ehkä se onkin vain esiintulo ja johdattaa varsinaiseen
Suomesta alkavaan tapahtumaan ja muutokseen, jonka Angolmoisin Kuninkaan,
Pohjolan Valon esiintulo käynnistää.
Entä kuka tämä Pohjolan Valo on, ja mitä hän tulee muuttamaan? Ilmeisesti
muutos koskee suurta maailmankuvan mullistusta. Tämä voi lähteä liikkeelle
suuresta uskonnollisesta, filosofisesta, tieteellisestä mullistuksesta, tai
kaikki edelliset yhdistävästä näkemyksestä.

4. rivi:
"Ennen ja jälkeen Mars hallitsee onnekkaasti"
Muutos hallitsee onnistuneesti tapahtumia ennen ja jälkeen heinäkuuta 1999.
(Mars on myös muutoksenjumala).
Muutosta ei voi pysäyttää ja se on väistämätön sekä maailmanlaajuisesti
leviävä ja yhdistävä.

Suuren maailmankuvan mullistuksen on määrä alkaa Suomesta, eli ''lopun
maasta'' FIN LAND.
Mutta älkää peljätkö tämä ei ole lopun alkua, vaan alun loppua.

[Tatya]

Post by Orakel
1. rivi: "Vuonna 1999 ja seitsemän kuukautta"
2.rivi: "Taivaalta tulee suuri ja pelottava Kuningas"
Mikä on taivas, eikö se ole Pohjola.
Entä suuri ja pelottava Kuningas? Mikä on pelottava tai kauhistuttava
Kuningas?
Eläinten Kuningas Leijona, Jalopeura hallitsee heinäkuusta 1999.
Mikä Jalopeura Pohjolassa silloin hallitsi? Aivan Suomen Leijona eli Suomi,
joka toimi heinäkuusta 1999 alkaen Euroopan unionin ministerineuvoston ja
Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana. Puheenjohtajuus kesti kuusi kuukautta
eli vuoden 1999 loppuun asti. Puheenjohtajuuden on arvoitu olleen Suomen
merkittävin kansainvälinen tehtävä tähän asti.

Naurettavaa! ;-D Tuon nyt kyllä tiesi, että juuri tuo Nostradamuksen säie
oli tähänkin Suomen valaistukseen ympätty. Puhuttiimpa ennustuksissa
mongoliasta, kiinasta, intiasta tms niin aina jonkun kummallisen
'salatieteellisen' selityksen ja kiemuran kautta sillä kuitenkin
tarkoitetaan Suomea Ruusu-Ristissä ja muissa vastaavissa. :)

Post by Orakel
"Herättääkseen henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan"
Mikä herättää henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan? Pohjolan Jalopeura, eli
Suomesta nousee toinen Kuningas. Taivaalta tulee Jalopeura. Tämä
mahdollisesti tarkoittaa Leijonan tähtimerkissä syntynyttä henkilöä.
Entä Angolmoisin Kuningas? Nostradamus käytti paljon anagrammeja, joten
Angolmois kääntyy Mongolien Kuninkaaksi. Suomalaisiahan haukutaan Pohjolan
Mongoleiksi.

Selvä aukko yleissivistyksessä. Jalopeuran merkitys esoteeriselta kantilta
on jotain vallan muuta.

Post by Orakel
Pohjolan Valo liittyy tähän ja eräät näkijät Tolstoi, H. P. Blavatsky sekä
Teosofinen liike odottavat suurta henkistä ja maailmankatsomuksellista
muutosta Pohjolasta ja juuri Suomesta alkavaksi.

Eivät odota. Aiheesta puhuminen maailmalla on jo tarpeeksi häpeällistä, että
joku viitsii vajota niin alas, että nationalistit perusjuntit viitsivät
tuolla tavoin sählätä. Tuollaista ennustusta ei Blavatsky ole vieläkään
sanonut ja jos olisi, niin siitä varmasti tiedettäisiin maailmanlaajuisesti,
mutta jostain kumman syystä vain suomalaiset nationalistit tuota jaksavat
jankuttaa kun maailmalla tiedetään Blavatskyn selvästi kertoneen henkisen
tiedon ja valon tulevan Idästä, eikä sitä voi olla huomaamatta jos
Blavatskyn tuotantoa lukee. Kukaan ei sitä kiistä.

Menepä esittämään noita Suomi-ennustuksia mihin tahansa ulkomaisessa
henkisessä tai teosofisessa keskustelupaikassa, niin saatat ehkä huomata
kuinka naurettavaksi itsesi teet.

Post by Orakel
J. R. Hannula [Ruusu-Risti, tammikuu 1937, s. 22-25] kirjoitti tähän
"Tässä yhteydessä ei tarvitse unohtaa, että jo Nostradamus vuosisatoja
sitten ennusti, että uusi uskonto lähtee pohjoisesta.

Kukaan ei kaipaa uusia uskontoja ja uskomussysteemejä. Henkisyyttä ja
henkistä avautumista sen sijaan.

Ottaen huomioon Hannulan sekopäiset ennustelut ja tulkinnat asiasta kuin
asiasta niin kerropas vielä missä Nostradamuksen säkeessä on uudesta
pohjolan uskonnosta mainittu.
Hannulan mielestä kun Ervast oli Kosminen Kristus, tällä planeetalla on
hänen mukaansa ollut suuret opettajat Gautama Buddha, Jeesus Kristus ja
P.Ervast.

Ervast ei kylläkään ole pahemmin muuta tehnyt kuin kopioinut ja suomentanut
viisaampiensa tekstejä.

Post by Orakel
Vielä vähemmin
tarvitsee meidän unohtaa sitä ennustusta, josta Pekka Ervast silloin tällöin
huomautti, että nim. H. P. Blavatsky oli useasti teroittanut ystävälleen
kreivitär Wachtmeisterille: "Tulee vaikeita aikoja, jolloin teosofitkin
hämääntyvät niin, etteivät ole selvillä siitä, mitä teosofia on: muista,
kreivitär, jos silloin vielä elät, että valo tulee pohjolasta, että se tulee
Suomesta".

Tuollaista ennustusta ei ole, kuten jo hyvin selvästi on tullut esille.
Tuolla Aikainviisauden keskustelussa kysyttiin ennustuksen tarkkaa
sanamuotoa ja onko joku suomalainen tuon Suomi sanan siihen lisännyt. Samoin
joku kysyi Kauno Mannoselta jotenkin siihen tyyliin, että olisiko hänen
aivan mahdotonta luopua Suomi-käsityksistään (tarkkaa sanamuotoa en muista),
niin tämän jälkeen oli koko viestiketju sensuroitu. Jos ei näistä
valehteluista ja manipulaatioista voi edes Suomessa avoimesti keskustella
niin miten se voisi olla mahdollista maailmanlaajuisesti?

Post by Orakel
Nykyään monet ulkomaalaiset syntyjen syvien tutkijat ovat
kääntäneet katseensa Suomeen. Suomesta yhä odotetaan.

Ketkä ovat näin tehneet ja ketkä ovat ne ulkomaalaiset jotka odottavat?
Kunnon perustelut kiitos.

Post by Orakel
Pekka Ervast
huomauttikin kerran eräässä kokouksessa, kun oli kysymys hänen kirjojensa
kääntämisestä ulkomaalaisille kielille: "Tämä työ pitäisi päästä ensin
Suomessa oikein leimuamaan, ja vasta sitten se voisi päästä laajenemaan
muihin maihin".

Ketä luulet kiinnostavan aidosti henkisissä ja teosofisissa piireissä
maailmanlaajuisesti jonkun Lapuan liikkeen kannattajan surkuhupaisat
vuodatukset? Mitä enemmän Ervastia lukee, niin sitä vahvemmin muodostuu kuva
jostain vallan muusta kuin henkisestä ihmisestä.

Post by Orakel
Muutosta ei voi pysäyttää ja se on väistämätön sekä maailmanlaajuisesti
leviävä ja yhdistävä.

Aivan, kukaan muu kuin suomalainen nationalisti ei ennustuksiinne usko.
Aito henkisyys on se joka leviää ja yhdistää, toisin kuin suomalainen
nationalismi vuorisaarnoineen joka aiheuttaa pelkkää närää.

[Kimmo K.]

Post by Tatya

Post by Orakel
"Herättääkseen henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan"
Mikä herättää henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan? Pohjolan
Jalopeura, eli Suomesta nousee toinen Kuningas. Taivaalta tulee
Jalopeura. Tämä mahdollisesti tarkoittaa Leijonan tähtimerkissä
syntynyttä henkilöä.
Entä Angolmoisin Kuningas? Nostradamus käytti paljon anagrammeja,
joten Angolmois kääntyy Mongolien Kuninkaaksi. Suomalaisiahan
haukutaan Pohjolan Mongoleiksi.

Selvä aukko yleissivistyksessä. Jalopeuran merkitys esoteeriselta
kantilta on jotain vallan muuta.

Alkuun
Jalopeuran jäljillä
Kaisa Häkkinen

Sana jalopeura tarkoittaa vanhassa kirjasuomessa lähes poikkeuksetta
'leijonaa'. Sitä pidetään yleisesti Agricolan keksimänä uudissanana mutta
onko meillä aihetta olettaa, että jalopeura tunnettiin ja jalopeurasta
puhuttiin Suomessa jo ennen Agricolan ja hänen aikalaistensa kirjallista
toimintaa? Monet konkreettiset, joskaan eivät kielelliset, todistuskappaleet
puhuvat tämän puolesta.
Heikki Mikkeli on kirjassaan Euroopan idea (1994) osoittanut, että
kristinusko ja eurooppalaisuus kuuluvat kiinteästi yhteen. Keskiajalla
Euroopan ymmärrettiin käytännössä tarkoittavan kristikuntaa. Voidaan siis
perustellusti ajatella ja sanoa, että suomalaisistakin tuli eurooppalaisia
juuri keskiajalla, kristinuskon myötä. Suomen kielen historian tutkimuksessa
tätä kulttuurin murrosjaksoa ei kuitenkaan ole noteerattu oikeastaan
mitenkään erikseen, ja tähän lienee syynä se, ettei käytettävissä ole
keskiaikaisia, suomenkielisiä tekstilähteitä. Kuitenkin komparatiivisen
tutkimuksen nojalla kielentutkijoilla on tapana rohkeasti esittää
olettamuksia ja päätelmiä paljon kaukaisemmistakin asioista, aina
uralilaista kantakieltä ja jopa sitä edeltäviä aikoja myöten.

Keskiaika on paljon lähempänä, heti sen oven takana, jolle ensimmäisten
suomenkielisten tekstilähteiden avulla on mahdollisuus päästä. Ovia on
lisäksi enemmän kuin yksi: Agricolan aikaiset käsikirjoitukset avaavat
menneisyyteen hieman erilaisia näköaloja kuin Agricolan tekstit. Keskiajan
suomeen voi päästä käsiksi monin tavoin, ja yksi näistä on vanhimpien
tekstin keskinäinen vertailu. Tällaisen tutkimuksen yhteydessä olen
törmännyt jalopeuraan, jota seuraavassa kirjoituksessani aion käsitellä
hieman tarkemmin.


Jalopeura - iso villieläin?

Sanalla jalopeura ei ole etymologisia vastineita sukukielissä, joten
normaalin etymologisen käytännön mukaan se lasketaan kuuluvaksi suomen
kielen erilliskehityksen aikana syntyneeseen sanastoon. Sitä pidetään
yleisesti Agricolan keksimänä uudissanana. Sanan ikää ja alkuperää on
pohdiskellut perinpohjaisesti Martti Rapola; myöhemmät tutkijat sekä
etymologiset sanakirjat esittävät jalopeuraa koskevat tiedot Rapolan
mukaisesti. Teoksessaan Kieli elää (1947: 208 - 212) Rapola tuo sanan
varhaisimmista dokumentoiduista vaiheista esiin seuraavanlaisia näkökohtia.

Sana jalopeura tarkoittaa vanhassa kirjasuomessa poikkeuksetta 'leijonaa'.
Sanan alkuosa on aina taipumaton. Sana on yleinen Agricolasta alkaen ja "se
perustuu omassa maassa tehtyyn kokeeseen selittää ja havainnollistaa tuon
aavikon pedon laatua ja olemusta". Vanhan kirjakielen lisäksi jalopeura
esiintyy myös kansanrunoudessa, mutta eri merkityksessä. Siellä se tunnetaan
hirven toisintosanana, esim. säeparissa Hirvi suuri hirtettiin, jalopeura
jaksettiin. Tällä jälkimmäisellä tavalla käytettynä se voi olla vanhakin
murresana.

Molemmissa tapauksissa on kuitenkin selvää, ettei jalo-sanalla näissä
yhteyksissä ole nykyistä edel/noble-merkitystä, vaan se on merkinnyt
yksinkertaisesti suurikokoista. Tämä merkitys sillä on monissa murteissa
vieläkin. Sana peura on Rapolan mukaan voinut merkitä alun perin vain
kookasta villieläintä, ja näin hän tulee siihen tulokseen, että vanhan
kirjakielen jalopeura alkuperäisessä merkityksessään on tarkoittanut
epämääräisesti suurta villieläintä. Hän päättää pohdintansa seuraavanlaiseen
toteamukseen:


"Jalopeura edusti kielessämme runollisen ylväänä kuumien maiden eläimistön
hirvittävää majesteettia, kunnes järkeilevät luonnontieteilijät - peläten,
että luonnontieteellisesti valistumaton Suomen rahvas voisi typerästi
erehtyä leijonan tieteellisessä luokittelussa ja nähtävästi kuvitellen, että
kielen ihanteena on oleva looginen sanasto - suistivat tämän iän aateloiman
sanan valtaistuimeltaan."


Vanhan kirjakielen sanakirja (VKS) tarjoaa jalopeuraa käsittelevässä
sana-artikkelissaan muutamia lisätietoja. Kansanrunoudessa esiintyvä
merkitys 'hirvi' esiintyy myös vanhassa kirjakielessä, tosin harvinaisena.
Ainoat esimerkit ovat Christian Lencqvistin nimissä julkaistusta, mutta
ilmeisesti hänen isänsä Erik Lencqvistin ja opinnäytetyötä ohjanneen Henrik
Gabriel Porthanin tutkimuksiin perustuvasta väitöskirjasta 1782: Siell' on
hirwet kytkettynä, Jalopeurat jatkettuna. Väitöskirjan aiheena oli
suomalaisten taikausko ja aineistona suomalainen kansanrunous. Gananderin
sanakirjassa (1786 - 1787) ei ole vastaavaa esimerkkiä, mutta sielläkin
todetaan jalopeuran voivan merkitä hirveä muussa kuin raamatullisessa
tekstissä.

Vanhasta kirjakielestä löytyy myös jokunen esimerkki jalopeura-sanan
alkuosan taipumisesta, esim. Agricola I 279: [Pelasta] minun yxinäijsen
Jaloijstpeuroijsta. Tärkein lisätieto kuitenkin on, että vanhasta
kirjakielestä löytyy sanalle kolmaskin merkitys: se on Agricolasta alkaen
merkinnyt myös Leijonan tähtikuviota. Tarkemmin sanoen sen ensiesiintymä
viittaa horoskooppimerkkiin, joka on saanut nimensä kyseisestä
tähtikuviosta.

Lisäksi vanhan kirjasuomen aineisto antaa aihetta vielä seuraavanlaisiin
Rapolan esitystä koskeviin huomautuksiin. Ensinnäkin leijona-sana on alkanut
syrjäyttää jalopeuraa jo 1600-luvulla, ennen luonnontieteiden kukoistusta,
sillä sen ensiesiintymä on ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa, vuoden
1642 Bibliassa. Toiseksi jalopeura-sanan lopullisessa valtaistuimeltaan
suistamisessa lienee tärkeä osuutensa Porthanilla, joka Jusleniuksen
sanakirjaan (1745) tekemissään lisäyksissä totesi jalopeura-sanan absurdiksi
ja arveli sitä ensimmäisten raamatunkääntäjien keksinnöksi. Tosiasiassa
järkeilevät luonnontieteilijät eivät ole olleet ensimmäisinä hylkäämässä
jalopeura-sanaa, pikemminkin päinvastoin, kuten jäljempänä käy ilmi.


Kiljuvia jalopeuroja

Sekä Rapola (yllä mainitun lisäksi mm. teoksessa Agricolan apajalla 1962:
95), VKS että Raimo Jussilan luettelo Vanhat sanat (1999) antavat sen
mielikuvan, että jalopeura esiintyisi vanhimmissa teksteissä vain
Agricolalla. Rapola tosin ei väitä, että kysymyksessä olisi Agricolan
uudissana, vaan esittää paremminkin varauksia ("kuka sanan ensi käyttäjä
lienee ollutkin"), mutta esityksistä saattaa silti tällaisen päätelmän
helposti tehdä. Esimerkiksi Laila Lehikoinen ja Silva Kiuru toteavat
teoksessaan Kirjasuomen kehitys (1998): "Jonkin verran Agricola on
ilmeisesti sepittänytkin sanoja. Näitä lienevät esim. seuraavat yhdyssanat:
jalopeura." Simo Heininen kirjassaan Agricola raamatunsuomentajana (1999:
260) sanoo: "Uranuurtajana Agricola joutui luomaan uudissanoja, joista
kaikkien merkitys ei ole aivan selvä. - - . Esterin rukouksessa debytoinut
Ialopeura oli elinvoimaisempi." Saman ajatuksen olen itsekin hyväksynyt mm.
kirjoittaessani arvostelua Heinisen teoksesta (Tieteessä tapahtuu 6/2000),
mutta asia jäi vaivaamaan: Agricolalla on paljon suoraan lainattuja sanoja,
myös eksoottisten eläinten nimiä, ja leo tai lejoni olisi ollut
suomalaisenkin helppo ääntää. Miksi ne eivät kelvanneet? Ja miksi Agricola
olisi valinnut uudissanansa perusosaksi juuri peuran, joka oli vanha sana ja
tarkoitti perinteisesti aina hirven tai peuran tapaista, kasviksia syövää
sorkkaeläintä. Eikö Agricolalla olisi muka ollut mitään tarkempaa käsitystä
leijonan ulkonäöstä ja luonteesta?

Sana jalopeura näyttää todella kuuluneen vakinaisesti Agricolan
sanavarastoon, sillä se esiintyy useaan kertaan koottujen teosten kaikissa
osissa. Sitä käytetään sekä selvänä eläimen nimenä että metaforana. Sanan
debyytti ei Agricolalla kuitenkaan ole Esterin rukouksessa vaan Rukouskirjan
taulukossa sivulla 40, jossa se on eläinradan merkin nimenä. Agricola tiesi
aivan varmasti, miltä leijona näyttää, sillä hänen omassa Uudessa
testamentissaan on leijonan kuva. Leijona on evankelista Markuksen
tunnuseläin, joten Agricolan leijona esiintyy juuri Markuksen evankeliumin
alussa olevassa kuvassa. Leijonasta puhutaan Raamatussa kaikkiaan n. 150
kertaa, ja se esitetään sekä eläinkunnan majesteettina että raatelevana
petona, joka väijyy ja vainoaa sekä ihmisiä että muita eläimiä. Jalopeurojen
luolaan heittäminen esitetään tavallisena kuolemanrangaistuksen muotona.
Jokainen Raamattuun perehtyvä saa tietää leijonasta melkoisesti seikkoja,
jotka eivät mitenkään sovi sorkkaeläinten toimenkuvaan. Agricola käyttää
teoksissaan myös peura-sanaa, mutta sen tarkoittama eläin esiintyy aivan
toisenlaisissa konteksteissa kuin jalopeura. Agricolan peura esitetään
nopeajalkaisena, kepeästi juoksevana olentona, se esiintyy rinnakkain
metsävuohien ja villivuohien kanssa ja se esitetään myös jalopeuran
saaliina. Kaikki esiintymät viittaavat selvästi siihen, että Agricola on
ymmärtänyt jalopeuran ja peuran keskenään hyvin erilaisiksi eläimiksi.

Sana jalopeura on siis jo Agricolalla ollut selvästi vakiintunut leijonan
nimitys. Se ole myöskään ollut Agricolan yksityisomaisuutta, sillä se
esiintyy kahdessa muussakin Agricolan aikaisessa tekstissä, sekä Westhin
tekstissä että Upsalan kirkkokäsikirjan katkelmassa, kohdassa, jossa
puhutaan sairaiden luona vierailemisesta. Vaikka näiden tekstien sisältö on
periaatteessa sama kuin Agricolan käsikirjassa, poikkeaa Agricolan muotoilu
(1549) selvästi kahdesta muusta. Yhteistä kaikille on kuitenkin kiljuva
jalopeura:


Agricola III (1549: 30)

Siehen mös Perkele aina öte ia peiue achkeroitze / ninquin kiliuua Jalopeura
/ meite hucataxens
Westh (ennen vuotta 1546, SKM I: 57)

Vielä sijtten kiäypi mös perkele öödt ja päiuädt nin quin kijliuä jalopeura
sen iälkin, että hän saisij meidät cadotta
Upsalan käsikirja n. 1550 (SKM I: 56)

wielæ sÿtten käÿpi möss pkele äätt, ia päuett, nÿn qn kiliuua Jalopeura. Sen
ielkin että hän saisi meiden kadhotta.

Myös VKS:n sana-artikkelissa kiljuva on mainittu Westhin tekstin ja Upsalan
käsikirjan kiljuvat jalopeurat, vaikka siis jalopeura-sanan kohdalla ei ole
mainintaa sanan esiintymisestä muissa samanaikaisissa teksteissä. Kiljuva
jalopeura esiintyy Agricolallakin useissa kohdin, myös käsikirjaa
vanhemmissa teksteissä, esimerkiksi

Agricola I (1544: 614, 837)

Muijsta - - Ette Perkele ninquin hwtaua Jalopeura ymberikieupi / etzijen
ketä hen ylessöys

Se ryme hengi ymberikieupi / sinun Seurakunnas Canssan seassa / ninquin
kilijuua Jalopeura

Agricola II (1548: 610)

Sille ette teiden Wiholisen Perkele ymberiskieupi ninquin kilijuua Jalopeura
/ ia etzipi ketä hen ylesnielis


Aineisto siis osoittaa, että Agricolan aikana jalopeura oli laajemminkin
tunnettu, monikäyttöinen ja samalla ainoa 1500-luvun kirjakielessä
esiintynyt leijonan suomenkielinen nimitys. Sana leijona näkyy tulleen
kieleen vasta 1642 eli ensimmäisen kokonaisen raamatunkäännöksen myötä.
Vielä ruotsalaisen Ericus Schroderuksen pieni monikielinen sanakirja Lexicon
Latino-Scondicum (1637), jonka suomalainen osa on koostettu kielenoppaalta
kyselemällä eikä esim. kirjallisten lähteiden mukaan, antaa latinan
leo-sanan vastineeksi ainoastaan jalopeuran.


Suomen keskiaikaiset leijonat

Onko meillä aihetta olettaa, että jalopeura tunnettiin ja jalopeurasta
puhuttiin Suomessa jo ennen Agricolan ja hänen aikalaistensa kirjallista
toimintaa? Monet konkreettiset, joskaan eivät kielelliset, todistuskappaleet
puhuvat tämän puolesta. Leijona ei ole mikään harvinaisuus Suomen
keskiaikaisessa kuva-aineistossa.

Tutkija Helena Edgrenin henkilökohtaisen tiedonannon mukaan Codex
Aboensiksen nimellä tunnetussa, 1430-luvulle ajoitetussa käsikirjoituksessa
on leijonan kuva, joskin sen leijona muistuttaa enemmän luppakorvaista
koiraa kuin karjuvaa petoa. Suunnilleen samanikäinen leijona on Nousiaisten
kirkossa, Pyhän Henrikin sarkofagin koristelaatassa. Taivassalon kirkossa on
länsiseinällä 1470-luvulla valmistunut maalaus, jossa leijonaemo herättää
poikasensa henkiin hengittämällä niiden päälle. 1500-luvun alussa tehdyissä
Lohjan ja Hattulan kirkkojen seinämaalauksissa esitetään Daniel jalopeurojen
luolassa, ja molemmissa kirkoissa kuvataan myös Danielin vihollisten
joutuminen kuninkaan käskystä leijonien eteen. (Viimeksi mainituista ks.
myös Kilström 1992: 119, 122.)

Kirkkomaalaukset ovat olleet vapaasti kaiken kansan nähtävillä, ja ainakin
Hattulassa on ollut varmaa, että kirkkokansa on hämmästellyt teoksia suomen
kielellä. Ainakin osa suomea puhuvista suomalaisista tunsi siis leijonan ja
sen tavat jo kauan ennen Agricolan aikaa.

Leijonalla on pitkät perinteet myös heraldiikan alalla. Leijonasta tuli
Suomen vaakunaeläin jo 1500-luvulla, ja tätä ennen se oli ollut mm.
ruotsalaisen Folkunga-suvun tunnus. Suomen ensimmäiset herttuat, Birger
Jaarlin poika Pentti ja Maunu Ladonlukon poika Valdemar, jotka tosin
tiettävästi eivät koskaan käyneetkään Suomessa, käyttivät leijonavaakunaa.
Keskiajalla vallinneen yleisen käsityksen mukaan leijona oli ollut jo
muinaisten goottien tunnuseläin. (Talvio 1998: erit. 9 - 13.)

Olaus Magnuksen Carta Marinassa vuodelta 1539 on kuvattu Göötanmaan
(Gothian) kuningas valtaistuimellaan, vierellään leijonavaakuna. Kuvaan
liittyy teksti, jossa viitataan Hesekielin kirjan 19. lukuun. Luku sisältää
leijona-allegorian muotoon puetun valitusvirren Juudan kuninkaiden tuhosta.
Tätä taustaa vasten on mahdotonta ajatella, että ainakaan Agricolan tapaiset
oppineet suomalaiset olisivat 1500-luvun puolimaissa ajatelleet leijonaa
epämääräisesti "suurena villieläimenä".


Taivaallinen jalopeura

Vielä varhemmin jalopeuraa on mitä todennäköisimmin tarvittu eläinradan
merkin ja siihen liittyvän tähtikuvion nimenä. Ajanlasku on alusta pitäen
kuulunut kiinteänä osana kristilliseen kulttuuriin, ja astronomisia tietoja
tarvittiin ajanlaskun ja kalenterin perustaksi. Jo tätä ennen muinaiset
babylonialaiset olivat tarkkailleet taivaan ilmiöitä, ja auringon vuotuinen
kiertoliike - näennäinen, niin kuin nykyään tiedetään - oli kuvattu
jakamalla taivas eläinrataan ja sen mukaan huoneisiin tai merkkeihin, jotka
oli nimetty tiettyjen, useimmiten eläimiä muistuttavien tähtikuvioiden
mukaan ja joilla on ollut vanhat, tähtikuvioista juontuvat symbolinsa.
Astronomia oli yksi niistä vapaista taiteista, jotka olivat keskiaikaisen
yliopisto-opetuksen perusta.

Tieteenalat eivät olleet eriytyneitä, vaan ne muodostivat yhtenäisen
järjestelmän, jossa tarkastelun kohteina olivat yhtä lailla sekä ihminen
että häntä ympäröivä, näkyvä tai näkymätön universum kaikkineen. Yhtä
tieteenalaa ei voinut hallita perehtymättä myös muihin (esim. Nuorteva
1997/1999: 26 - 33.) Astronomia tuli Euroopan yliopistojen säännölliseen
opetusohjelmaan 1300-luvulta alkaen, mutta sekä astronomiaa että astrologiaa
eli tähdistä ennustamista oli opetettu jo tätä ennen. Jälkimmäisessä ei
nähty mitään epäilyttävää tai epätieteellistä, päinvastoin pidettiin
itsestään selvänä, että kun taivaankappaleiden liikkeet vaikuttivat ajan
jaksottumiseen ja vuodenaikojen vaihteluun, ne vaikuttivat myös ihmisiin ja
heidän toimiinsa. Astrologia oli arvostettu tiede uuden ajan alkuun asti, ja
nimenomaan horoskooppiastrologiaa siihen olennaisesti kuuluvine taivaan
merkkeineen on Euroopassa harrastettu ensimmäisiltä kristillisiltä
vuosisadoilta alkaen.

Koska Suomessa on annettu kirkon organisoimaa koulutusta 1200-luvulta alkaen
ja ainakin 165 nimeltä tunnettua suomalaista miestä on ennen reformaatioajan
alkua opiskellut Euroopan yliopistoissa (Nuorteva mts. 139), ei täällä
ainakaan oppineissa piireissä ole voitu olla täysin tietämättömiä
horoskooppiastrologiasta. Sitä paitsi, koska ennustaminen on aina
viehättänyt ihmisiä ikään ja säätyyn katsomatta, astrologien tarjoamilla
palveluilla on varmasti ollut kysyntää myös oppineiston ulkopuolella.

Ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla tähtikuvioiden asema ja auringon
vuotuinen kiertorata sitä vastaavine eläinradan huoneineen kävivät todella
yksiin, mutta myöhemmin ne ovat erkaantuneet toisistaan. Keskiajalla aurinko
ei siis enää ollut leijonan tähtikuvion kohdalla silloin kun astrologien
mukaan elettiin leijonan merkeissä, mutta horoskooppimerkin ja tähtikuvion
yhteys on ollut kuitenkin selvä ja samaa nimitystä on käytetty molemmista,
joko kreikan sanaa leon tai sen latinankielistä vastinetta leo. Jälkimmäinen
on meillä keskiajalta lähtien ollut tunnettu myös kristillisenä etunimenä,
mutta tällä ei liene tässä yhteydessä merkitystä.

Leijonan vanha symbolimerkki on pitkähäntäinen pyörylä, joka ei kerro
nimitystä vastaavan eläimen hahmosta mitään täsmällistä. Leijonan
tähtikuvion voi hyvällä tahdolla hahmottaa leijonaksi sellainen, joka oikean
leijonan tuntee, mutta yhtä hyvin kuvion voi tulkita tarkoittavan muutakin
nelijalkaista, suhteellisen pitkäkaulaista eläintä. Itse asiassa tähtikuvio
muistuttaakin enemmän hirveä tai peuraa kuin leijonaa.

Suomensukuisten kansojen astronomisista harrastuksista ja tähtikuvioiden
vanhoista omaperäisistä nimityksistä ei ole kovin paljon tietoa, mutta se
vähä aineisto, joka käytettävissä on, kertoo siitä, että
suomalais-ugrilaiset esi-isät ovat muinaisten babylonialaisten lailla
hahmottaneet tähtikuvioita usein juuri eläimiksi ja nähneet taivaalla
tietysti tuttuja eläimiä, mm. hirviä. Esimerkiksi T. I. Itkonen toteaa
teoksessaan Suomen lappalaiset II (1948: 359 - 360), että tähtikuvioiden
nimiä saamelaisten parissa tunnetaan vain harvoja. Silti sarva eli hirvi on
vahvasti esillä: Ajomies, Capella ja Perseus on 'hirvi' tai 'hirven
sarvikilpi', Kassiopeia on 'hirvensarvet', Kaksoset on 'hirvenhiihtäjät'.
Tätä kautta voisi olla mahdollista ymmärtää, miksi suomalaiset ovat antaneet
Leijonan tähtikuviolle ja tätä vastaavalle horoskooppimerkille niin
kummalliselta näyttävän nimen kuin jalopeura. Kuten kansanrunoista näkyy,
jalopeura-sanaa on vanhastaan käytetty hirven toisintosanana, ja kuten
Rapolakin varovasti arvelee, sana on voinut kauankin olla kansanomaisessa
käytössä todellisen sorkkaeläimen nimityksenä. Yhtä hyvin sitä on voitu
käyttää myös samanhahmoisen tähtikuvion nimenä.

Raamattu sisältää niin paljon tietoa todellisesta leijonasta ja leijonaan
liittyvästä symboliikasta, että sen perusteella suomenkielistä nimitystä
jalopeura olisi mahdotonta motivoida. Todennäköisempää on, että jalopeura on
tullut 'leijonaa' vastaavaksi nimitykseksi jo siinä vaiheessa, kun tällaista
todellista tietoa ei vielä ole ollut ja ainoa keino havainnollistaa
vierasperäisen leo-käsitteen sisältöä on ollut horoskooppisymboli tai
tähtikuvio, jotka eivät ole antaneet mitään selvää osviittaa eläimen
todellisesta ulkonäöstä tai luonteesta.

Se, että suomen kielen jalopeura on tullut kieleen nimenomaan astrologian
myötä, saa tukea siitä tosiseikasta, että sana alusta alkaen on esiintynyt
nimenomaan kalenteritietojen yhteydessä, ja astronomian piirissä se on myös
säilynyt sitkeimmin. Esimerkiksi ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassa
vuonna 1705 käytetään termiä jalopeura, vaikka leijona-sanakin oli jo
kirjakielessä tähän aikaan. Elias Lönnrotin vuonna 1847 ilmestyneessä
tulkkisanakirjassa on eläimiä käsittelevässä kohdassa (s. 94) annettu
ruotsin lejon-sanan vastineeksi sekä jalopeura että leijona, mutta
tähtitaivaan ilmiöitä käsittelevässä kohdassa puhutaan vain jalopeurasta (s.
104). 1900-luvun alussa ilmestyneessä ensimmäisessä suomenkielisessä
tietosanakirjassa eläinrataa koskevassa sana-artikkelissa käytetään
yksinomaan termiä jalopeura, mutta itse eläintä koskevassa
luonnontieteellisessä sana-artikkelissa puhutaan johdonmukaisesti
leijonasta. Vielä nykyäänkin jalopeura on käypä tähtitieteen ja astrologian
termi, vaikka se muussa kielenkäytössä on jo selvästi vanhahtava,
ylätyylinen tai runollinen.


KIRJALLISUUTTA

Agricola, Mikael: Teokset I - III. Näköispainos. WSOY, Porvoo 1987.

Ganander, Christfrid (1786-1787/1997): Nytt Finskt Lexicon.
Alkuperäiskappaleesta ja sen näköispainoksesta toimittanut Liisa Nuutinen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus,
Helsinki.

Heininen, Simo (1999): Mikael Agricola raamatunsuomentajana. Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Itkonen, T. I. (1948): Suomen lappalaiset vuoteen 1945. Toinen osa. WSOY:
Porvoo - Helsinki.

Juslenius, Daniel (1745): Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Näköispainos [H. G.
Porthanille kuuluneesta sanakirjan kappaleesta]. Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura, Helsinki 1968.

Jussila, Raimo (1998): Vanhat sanat. Vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Helsinki.

Kilström, Bengt Ingmar (1992): Raamatunaiheet Suomen keskiaikaisessa
kirkkotaiteessa. - Biblia 350. Suomalainen Raamattu ja Suomen kulttuuri.
Toimittanut Jussi Nuorteva. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Lehikoinen, Laila - Kiuru, Silva (1998): Kirjasuomen kehitys. Uudistettu
laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

[Lönnrot, Elias] 1847: Ruotsin, Suomen ja Saksan tulkki. Öhman, Helsingfors.

Mikkeli, Heikki (1994): Euroopan idea. Eurooppa-aatteen ja eurooppalaisuuden
pitkä historia. Suomen historiallinen seura. Helsinki.

Nuorteva, Jussi (1997/1999): Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun
akatemian perustamista 1640. Suomen historiallinen seura, Bibliotheca
Historica 27; Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 177. Helsinki
1997, toinen painos 1999.

Rapola, Martti (1947): Kieli elää. WSOY, Porvoo - Helsinki.

Rapola, Martti (1962): Agricolan apajalla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,
Tietolipas 28. Helsinki.

Schroderus, Ericus (1637): Lexicon Latino-Scondicum. Holmiae.

SKM I = Suomen kielen muistomerkkejä I. Julkaisseet E. N. Setälä ja K.
B.Wiklund. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1893.

Talvio, Tuukka (1997): Suomen leijona. Vammala: Museovirasto, Suomen
kansallismuseo ja Vammalan Kirjapaino Oy.

Tietosanakirja I - X. Tietosanakirjaosakeyhtiö, Helsinki 1908 - 1919.

VKS = Vanhan kirjasuomen sanakirja 2. J - K. Kotimaisten kielten
tutkimuskeskus. Helsinki 1994.


Kirjoittaja on Suomenkielen professori Turun yliopistossa.

[Tatya]

Post by Orakel
huomautti, että nim. H. P. Blavatsky oli useasti teroittanut ystävälleen
kreivitär Wachtmeisterille: "Tulee vaikeita aikoja, jolloin teosofitkin

Tämän voi tulkita myös siten, että Ruusu-Risti & Pohjolan Valo seura ovat
sekavilla horinoillaan Mannerheimista, puhelinliittymien kaupitteluineen ja
Lapuan liikkeineen täysin pihalla siitä mitä teosofia on.

[Tatya]

"Orakel" <***@orak.el> kirjoitti
viestissä:T_wzb.114$***@reader1.news.jippii.net...

Sinäpä Orakel kumman hiljaiseksi menit vaikka esitin kymyksiä. Vai mahtoiko
käydä niin, että huomasit ettei tuollaiset satuilut ja tulkinnat mene läpi
muualla kuin omassa pikku lahkopiirissä? Ruusu-Ristissähän kuuleman mukaan
(ja onhan se nähtykin) käy ihmisiä juomassa kahvia ja syömässä pullaa, koska
joillekin se on heidän ainoa ruoka-annos koko viikkoon. Veikko Hursti tai
Pelastusarmeija tai muut aidosti hyväsydämiset auttajat voisi heille olla
parempi vaihtoehto kuin R-R joka tiettävästi mt-ongelmaisia ja muita
vajaakuntoisia itseensä sitoo ja opettaa täysin taikauskoisia opetuksia. Ei
ole ihme, että joukkoon mahtuu ties millaista tulkintaa, kuvitteellista
veljeskuntaa ja galaktista federaatiota.

[Niilo Paasivirta]

[naps]

Post by Tatya
Sinäpä Orakel kumman hiljaiseksi menit vaikka esitin kymyksiä. Vai mahtoiko
käydä niin, että huomasit ettei tuollaiset satuilut ja tulkinnat mene läpi
muualla kuin omassa pikku lahkopiirissä? Ruusu-Ristissähän kuuleman mukaan

[nips]

Kummat muuten häiritsevät värähtelytaajuuttasi enemmän, skeptikot vai
Ruusu-Risti?

(Oikeaa rajatieteilijää toki eivät kumpikaan noista, etkä tietysti sinäkään,
ahdista tai häiritse millään tavalla :)

[eki]

On Fri, 5 Dec 2003 17:44:11 +0000 (UTC), Niilo Paasivirta

Post by Niilo Paasivirta
[naps]

Post by Tatya
Sinäpä Orakel kumman hiljaiseksi menit vaikka esitin kymyksiä. Vai mahtoiko
käydä niin, että huomasit ettei tuollaiset satuilut ja tulkinnat mene läpi
muualla kuin omassa pikku lahkopiirissä? Ruusu-Ristissähän kuuleman mukaan

[nips]
Kummat muuten häiritsevät värähtelytaajuuttasi enemmän, skeptikot

Skeptikot edustavat kaphaa elikäs tamasta, ollen he näin
välttämättömiä "jarrumiehiä ynnä -naisia", joita ilman sutisimme
tyhjää vähän samaan tapaan kuin luistelu olisi mahdotonta
ellei jää omaisi lainkaan kitkaa, tai jotia?
Einsteinin Alppu esimerkiksi edusti skeptikkoja kvanttimekaniikan
kyseessä ollen, ja täten kenties tahtomattaan edesauttoi "totuuden"
esiintuloa. "Gott wuerfelt nix!" :/
Toisaalta tietysti kollektiivisen tietoisuuden konsentroitunut
skeptisyys saattaa estää joidenkin hienon hienoilta tasoilta
energiansasaavien ilmiöiden esiitymistä. Kiesuskin tais sanoo jotenkin
siihen tapaan että "jos teillä olisi sinapinsiemenen verran uskoa, te
voisitte sanoa tuolle viikunapuulle, että hyppää järveen, ja niin
tapahtuisi." Taispa sanoa jotain vuorenkin delokalisoimisesta,
tai sitten ei.
Eikös muuten lääketieteen korkeimmat auktoriteetit 1800-luvulla
pitäneet seonneina jäppisiä, jotka olivat sitä mieltä, että monet
taudit ovat mikroskooppisen pienten eliöiden aikaansaamia?
Kyllähän näitä esimerkkejä tieteen historiasta varmaankin löytyy
vaikka kuinka paljon, vai? Lienee kuitenkin epätodennäköistä, että
kukaan tiedemies enää uskoisi esimerkiksi maapallon olevan maailman-
kaikkeuden keskus, vaikka jotkut fundikristityt hihhulitiedemiehet
taitavatkin uskoa luomisteorioihin. (päläpäläpälä...)


vai

Post by Niilo Paasivirta
Ruusu-Risti?
(Oikeaa rajatieteilijää toki eivät kumpikaan noista, etkä tietysti sinäkään,
ahdista tai häiritse millään tavalla :)
--
"Mulla on karismaa!" - Matti Nykänen

[Teuvo Tapani Savelius]

"jos teillä olisi sinapinsiemenen verran uskoa, te voisitte
sanoa tuolle viikunapuulle, että hyppää järveen, ja niin tapahtuisi

Jeesusta vittumaisempaa rajatieteilijää on joskus vaikea kuvitella.
Ihan yhtä hyvin voisi sanoa, että "Jos teissä olisi yhtään hyvyyttä
jäljellä, voisitte sanoa sairaille parantukaa, ja niin tapahtuisi."

Toisaalta Jeesus oli myös kiivasluontoinen skeptikko ja ruoski usein
rahastajia ulos temppelistä. Tämä innoittanee myös nykyskeptikoita
suoraan toimintaan siellä missä ihmisiltä viedään rahat sekä henki.

[Paul Pekkarinen]

Post by eki

Post by Niilo Paasivirta
Kummat muuten häiritsevät värähtelytaajuuttasi enemmän, skeptikot

Skeptikot edustavat kaphaa elikäs tamasta, ollen he näin
välttämättömiä "jarrumiehiä ynnä -naisia", joita ilman sutisimme
tyhjää vähän samaan tapaan kuin luistelu olisi mahdotonta
ellei jää omaisi lainkaan kitkaa, tai jotia?

Jukra Eki, kirjoitit ihan selkokielisen viestin:)
Minusta skeptikot ja new age -hihhulit ovat samaa porukkaa,
vain eri tavalla.
Tiedemiehet taas ovat useimmiten avoimia kaikelle, mutta heille
usko johonkin ei merkitse niin paljon kuin hihhuleille tai
skeptikoille. Tietenkin on tiedemiehiä, jotka uskovat omiin
teorioihinsa, mutta jos joku osoittaa ne vääriksi niin se
aiheuttaa sitä kehitystä.

[Baggie]

Post by Paul Pekkarinen
Tiedemiehet taas ovat useimmiten avoimia kaikelle, mutta heille
usko johonkin ei merkitse niin paljon kuin hihhuleille tai
skeptikoille.

Yleensä skeptikoilta kysytään, että "eikös skeptikot ole niitä,
jotka ei usko mihinkään", ja siihen kunnon skeptikko vastaa
että "empä taida uskoa tuotakaan juttua".

[eki]

Post by Paul Pekkarinen

Post by eki

Post by Niilo Paasivirta
Kummat muuten häiritsevät värähtelytaajuuttasi enemmän, skeptikot

Skeptikot edustavat kaphaa elikäs tamasta, ollen he näin
välttämättömiä "jarrumiehiä ynnä -naisia", joita ilman sutisimme
tyhjää vähän samaan tapaan kuin luistelu olisi mahdotonta
ellei jää omaisi lainkaan kitkaa, tai jotia?

Jukra Eki, kirjoitit ihan selkokielisen viestin:)
Minusta skeptikot ja new age -hihhulit ovat samaa porukkaa,
vain eri tavalla.
Tiedemiehet taas ovat useimmiten avoimia kaikelle, mutta heille
usko johonkin ei merkitse niin paljon kuin hihhuleille tai
skeptikoille. Tietenkin on tiedemiehiä, jotka uskovat omiin
teorioihinsa, mutta jos joku osoittaa ne vääriksi niin se
aiheuttaa sitä kehitystä.

Muutama hajamiete apinaviikolta tulee mieleen:

Pelko on normaali elävän olennon tunne, ja ilmeisesti
välttämätön evoluution kannalta. Skeptikkojakin on kaiketi
moneen junaan. "Äkkiväärät" skeptikot saattavat olla sellaisia
yksilöitä, jotka pelkäävät suhteettoman paljon kaikkea uutta,
haluavat maksimoida varmuudentunteen, ja joilla on suht. heikko
mielikuvitus, jota kai Ykskiven Alppu piti hyvin tärkeänä
tiedemiehelle, jopa siinä määrin, että Nasse-setä olisi ollut hyvin
hivin vihainen, tai sitten ei. Mutta, valitettavashti, ei riittänyt
Alpunkaan mielikuvitus, kun piti mielikuvitella, mihin Heisenberg'in
Uncertainty Principle miehen mielen vie. No, Alppu ei kai ollut
matemaattisesti huippulahjakas, ehkä Mathematics of Uncertainty
oli liikaa jopa hänelle. Oli hän sentään siinäkin suhteessa 10 ^ 5
kertaa lahjakkaampi kuin nimimörkki örkki!

[Paul Pekkarinen]

Post by eki
"Äkkiväärät" skeptikot saattavat olla sellaisia
yksilöitä, jotka pelkäävät suhteettoman paljon kaikkea uutta,
haluavat maksimoida varmuudentunteen,

Oikeassa olemisen taakka, liekö sekin evoluution keksintö?:)

Post by eki
matemaattisesti huippulahjakas, ehkä Mathematics of Uncertainty
oli liikaa jopa hänelle. Oli hän sentään siinäkin suhteessa 10 ^ 5
kertaa lahjakkaampi kuin nimimörkki örkki!

Rajatiede syntyy tietämättömyyden tietämisen tietämättömyydestä,
joten se ei vaadi matemaattista lahjakkuutta.

[eki]

Post by Paul Pekkarinen

Post by eki
"Äkkiväärät" skeptikot saattavat olla sellaisia
yksilöitä, jotka pelkäävät suhteettoman paljon kaikkea uutta,
haluavat maksimoida varmuudentunteen,

Oikeassa olemisen taakka, liekö sekin evoluution keksintö?:)

Post by eki
matemaattisesti huippulahjakas, ehkä Mathematics of Uncertainty
oli liikaa jopa hänelle. Oli hän sentään siinäkin suhteessa 10 ^ 5
kertaa lahjakkaampi kuin nimimörkki örkki!

Rajatiede syntyy tietämättömyyden tietämisen tietämättömyydestä,
joten se ei vaadi matemaattista lahjakkuutta.

Matemaattinen lahjakkuus ei välttämättä ole todiste
jonkinlaisesta yleisneroudesta. Kieltämättä matemaattisesti
lahjakkaat ihmiset mitä ilmeisimmin kykenevät huomattavasti
paremmin loogiseen ajatteluun kuin siten ei-lahjakkaat.
Mutta olisikohan kuitenkin niin, että jos aivot tottuvat
liikaa loogiseen ajatteluun, se saattaa kahlita turhan paljon
mielikuvitusta? Ehkä Alppukaan ei olisi kyennyt hiffaamaan
kaikkia jänskiä jutskiaan, jos hän olisi ollut "liian" lahjakas
matemaattisesti.

Mullon sellanen käsitys, että esim. zenissä koanien päätarkoitus
on ändimäisesti räjäyttäen murtaa loogisen ajattelun leikkikehät
ja, ollen näin, sallia aivojen toimia kokonaisvaltaisemmin, mikä
parhaassa tapauksessa johtaa satoriin , tai sitten ei...

[Paul Pekkarinen]

Post by eki
Mutta olisikohan kuitenkin niin, että jos aivot tottuvat
liikaa loogiseen ajatteluun, se saattaa kahlita turhan paljon
mielikuvitusta?

Ei kai nuo välttämättä sulje toisiaan pois.

Post by eki
Mullon sellanen käsitys, että esim. zenissä koanien päätarkoitus
on ändimäisesti räjäyttäen murtaa loogisen ajattelun leikkikehät
ja, ollen näin, sallia aivojen toimia kokonaisvaltaisemmin, mikä
parhaassa tapauksessa johtaa satoriin , tai sitten ei...

Castaneda-setähän puhui jostain sisäisestä dialogista.. kieltämättä
kiehtova ajatus, että ihmisaivot ovat rakentaneet tietyn
maailmankuvan (todellisen), josta sitten pinttyneesti pitävät kiinni.
No, ei muuta kuin voimakävelemään. Tai ehkä sauvakävely ajaa
saman asian?

[Pertti Ruismäki]

Post by eki
moneen junaan. "Äkkiväärät" skeptikot saattavat olla sellaisia
yksilöitä, jotka pelkäävät suhteettoman paljon kaikkea uutta,
haluavat maksimoida varmuudentunteen,

Sinulla on hämmästyttävän harhainen käsitys skeptikoista. Käsityksesi on
lähes täsmälleen päinvastainen todellisuuden kanssa.

Skeptikot eivät pelkää mitään uutta, vaan aktiivisesti etsivät sitä.
Skeptikot eivät halua maksimoida varmuudentunnetta, vaan nimenomaan pyrkivät
valistamaan ihmisiä hyväksymään epävarmuuden asioista , joista ei ole
tarpeeksi tietoa.

Rajahuuharit nimenomaisesti ratsastavat tarjoamallaan varmuudentunteella ja
pelkäävät maailmankuvansa murtumista ja siksi hyökkäävät skeptikkoja
vastaan.

-Pertti

[eki]

On Mon, 8 Dec 2003 11:44:44 +0200, "Pertti Ruismäki"

Post by Pertti Ruismäki

Post by eki
moneen junaan. "Äkkiväärät" skeptikot saattavat olla sellaisia
yksilöitä, jotka pelkäävät suhteettoman paljon kaikkea uutta,
haluavat maksimoida varmuudentunteen,

Sinulla on hämmästyttävän harhainen käsitys skeptikoista. Käsityksesi on
lähes täsmälleen päinvastainen todellisuuden kanssa.
Skeptikot eivät pelkää mitään uutta, vaan aktiivisesti etsivät sitä.
Skeptikot eivät halua maksimoida varmuudentunnetta, vaan nimenomaan pyrkivät
valistamaan ihmisiä hyväksymään epävarmuuden asioista , joista ei ole
tarpeeksi tietoa.
Rajahuuharit nimenomaisesti ratsastavat tarjoamallaan varmuudentunteella ja
pelkäävät maailmankuvansa murtumista ja siksi hyökkäävät skeptikkoja
vastaan.
-Pertti

Sinulta jäi ilmeisesti huomaamaatta, että esitin käsitykseni
"äkkivääristä" skeptikoista. Samalla tavalla on olemassa "äkkivääriä
rajahuuhareita". En katso itse kuuluvani heihin. En esimerkiksi
ilmeisesti usko kovin kärkkäästi siihen (vaikka itse uskonkin
uskovani, hmmm...), että kukaan pystyy lentämään ajatuksen voimalla.
Mutta sitä on silti hauska pitää mahdollisuutena. Jos uskoisin siihen
edes "sinapinsiemenen" verran, J. Nasaretilaisen
käsityksen mukaan voisin ilmeisesti kirjoittaa tätä mukavasti
ilmassa istuen ja ristiselkääni siten säästellen. :p

Find max. five logical fallacies in the above text by "örkki"!

[Pertti Ruismäki]

Post by eki

Post by Pertti Ruismäki
Sinulla on hämmästyttävän harhainen käsitys skeptikoista. Käsityksesi on
lähes täsmälleen päinvastainen todellisuuden kanssa.

Sinulta jäi ilmeisesti huomaamaatta, että esitin käsitykseni
"äkkivääristä" skeptikoista.

En tiedä, minkä merkityksen annat sanalle "äkkiväärä", mutta minä ainakin
ymmärrän sen tarkoittavan samaa kuin "änkyrä-", eli aatteessaan äärimmäistä
fanaattisuutta osoittavaa.

Mikäli olen oikeassa, "äkkiväärä" on siiis ääriskeptikko, eli äärimmäisen
päinvastainen antamasi kuvauksen kanssa.

Mikäli taas "äkkiväärä" tarkoittakin samaa kuin "anti-", silloin olet
oikeassa.

Post by eki
Find max. five logical fallacies in the above text by "örkki"!

None detected.

-Pertti

[Pertti Ruismäki]

Post by Paul Pekkarinen
Minusta skeptikot ja new age -hihhulit ovat samaa porukkaa,
vain eri tavalla.
Tiedemiehet taas ovat useimmiten avoimia kaikelle, mutta heille
usko johonkin ei merkitse niin paljon kuin hihhuleille tai
skeptikoille.

Mistä ihmeestä sinä olet saanut päähäsi sellaisen kuvitelman, että skeptikot
olisivat ajattelultaan jotenkin tiedemiehistä poikkeava ryhmä? Skeptismihän
on nimenomaan sitä, että edistetään tieteellistä

Ei skeptikoilla ole mitään uskoa muuhun kuin siihen, että tiede on
luotettavin käytössämme oleva tiedonhankintamenetelmä.

-Pertti

[KR]

Ettekö höpönassut huomaa että tuossahan puhutaan Lipposen Paavosta?
:D

Post by Orakel
X-72
L'an mil neuf cens nonante neuf sept mois
Du ciel viendra un grand Roy deffraieur
Resusciter le grand Roy d'Angolmois.
Avant apres Mars regner par bon heur.
X-72
"Vuonna 1999 ja seitsemän kuukautta,
Taivaalta tulee suuri ja pelottava Kuningas.
Herättääkseen henkiin suuren Angolmoisin Kuninkaan.
Ennen ja jälkeen Mars hallitsee onnekkaasti."

[Tatya]

Post by KR
Ettekö höpönassut huomaa että tuossahan puhutaan Lipposen Paavosta?
:D

Tai Ville Valosta. Valo tulee "Suomesta". Tämän se "Blavatsky" ja
"Nostaradamus" näki. ;-)